Valittu määrä ylitti varastosaldon

  1. Kontti.fi
  2. | Perhe

Yrittäjyyttä ja merenkulkua 1800-luvulta

Finncontainers on vuonna 1996 perustettu perheyritys, jonka perustajia ovat raumalaiset Reinikkalan sisarukset. Vuonna 1989 Sarianne Reinikkala luopui Kelan työntutkijan virastaan ja siirtyi yksityissektorille logistiikan ja merenkulun pariin. Muutaman vuoden kuluttua hän pyysi veljensä Jukan mukaan perustamaan konttialan yritystä. Vuonna 2010 veli halusi vaihtaa alaa ja Finncontainers siirtyi kokonaan Sarianne Reinikkalan omistukseen.

Merenkulku verissä

Sisarusten isoisä äidin puolelta, yliperämies Paavo Turja oli kaphornareita ja purjehti maailman meriä kuljettaen mm. viljalasteja koululaiva Fenniassa (kuvassa) vuosina 1925 - 1927. Kaarlo Kari Isoisoisä isän puolelta toimi laivanvarustaja sittemmin Neuvostoliitolle menetetyssä Suursaaressa. Perheessä on myös jatkumoa merenkulun perinteelle, sillä Sariannen tytär Rebecca Reinikkala alkoi työskennellä Finncontainersissa vuonna 2016.

Kansainvälisyys ja yrittäjyys

Sarianne Reinikkala on intohimoinen sähköisen taloushallinnon, yrittäjyyden ja kansainvälisyyden edistäjä. Hän on Helsingin Yrittäjien aluejärjestön ensimmäinen naispuheenjohtaja (2016 - 2017). Vaalilupauksensa mukaisesti hän perusti vuonna 2016 ainutlaatuisen kansainvälisten ja kansainvälistyvien yrittäjien verkoston (Helsinki Entrepreneurs International) HEI Networkin. Verkosto on jo yltänyt yli 2600 jäseneen ja HEI:n toiminta jatkuu vahvana Helsingin Yrittäjissä ja kv-toiminta on sittemmin laajentunut myös Suomen Yrittäjiin.

Sukutaustaa ja yrittäjyyttä syvemmin

Reinikkalan perheyrittäjyyden juuret ulottuvat 1800-luvun loppuun. Kapellimestarisuku Parantaisissa ja Turjan suvussa oli yrittäjiä: isoisovanhemmat saippuatehtailija Kalle Turja (Trogen) sekä ompelija, kampaamoyrittäjä Saima Parantainen. Isoisoisän serkku isän puolelta oli raumalainen yrittäjä, mesenaatti ja maatalousneuvos Alfred Kordelin. Hänet tunnettiin Suomen rikkaimpana henkilönä, kunnes hänet hänet ammuttiin vapaussodan aikaan Mommolan kartanolla. Hän oli testamentannut lähes koko omaisuutensa nimeään kantavalle säätiölle, jonka asianajansa Risto Ryti toimeenpani, mutta hän muisti myös sukulaisiaan.

Saksassa teknikoksi valmistunut Reinikkalan isoisoisä Kalle Turja perusti 1900-luvun alussa liikekumppaniensa kanssa saippuatehtaat Helsinkiin ja Saloon ja työskenteli sittemmin myös johtavassa asemassa Vaasan Saippuatehtaalla. Tehtaiden toiminta lakkasi pääosin vapaussodan aikana. Valitettavasti paljon tästä ajasta ei jälkipolvilla ole tietoa, mutta osa perheestä asui Vaasassa, kun perheen nuorin, vasta 19-vuotias Keisarillisessa yliopistossa opiskeleva Kaarlo Turja menehtyi Helsingin vapautustaistelussa 1918. Hänet on haudattu valkoisten sankarihautaan Vanhankirkon puistoon.

Entisessä Suomen Saippuatehtaassa (Kookos-talo) Haapaniemenkatu 6:ssa toimii nykyisin teatterikorkeakoulu. Salon Saippuatehtaan rakennus paloi 2010-luvulla. Digitoiduista lehdistä ja Helsingin kaupunginmuseosta löytyy jälkipolvien iloksi paljon tietoa Suomen Saippuatehtaasta ja sen tuotteista. Vaasan Saippuatehtaan toiminta on jatkunut eri muodoissaan näihin päiviin saakka.

Kookos-talo
Suomen Saippuatehdas 1900-luvun alussa. Uusi Suometar -lehdessä vuonna 1909.


Yrittäjäksi olosuhteiden pakosta joutunut isoisoäiti Saima Parantainen perusti 20-luvulla kapellimestari August Parantaisen leskeksi jäätyään kampaamon Helsingin Tarkkampujankadulle. Ennestään rouva Saima Parantainen oli ompelija, jonka asiakkaina olivat muun muassa Sibeliukset ja Haloset. Jälkipolville on kerrottu, että Saima sai joskus ompelutöiden maksuna Pekka Halosen signeeraamattomia tauluja. Jean Sibeliuksella taas oli tapana sanoa: "Asiat ovat järjestyksessä kuten Saiman ompelulaatikossa." Augustin ja Saiman uskotaankin tavanneen Sibeliusten luona Tuusulassa. Kuvanveistäjä Ville Vallgren oli heidän poikansa Martti Parantaisen kummisetä.

Isoisä Paavo Turja opiskeli Turussa yliperämieheksi ja seilasi opintojensa aikana yli kaksi vuotta koululaiva Fenniassa aina sen haaksirikkoon asti vuonna 1927. Näistä matkoista on jäljellä monia valokuvia ja hänen päiväkirjansa. Siellä kerrotaan muun muassa siitä, kun Fennian mastoista kaksi meni poikki heti Kap Hornin ohituksen jälkeen, mutta laiva saatiin kuitenkin ajettua rikkinäisin purjein Faklandin saarelle. Kap Hornin raivon kokenutta Fenniaa ei enää kunnostettu, vaan se jäi ensin viljavarastoksi ja lopulta se purettiin. Paavo seilasi tämän jälkeen vielä muutaman vuoden, mutta jäi lopulta terveytensä vuoksi maihin. Laivoissa kun muonitus ei ollut aina parhaimmasta päästä. Paavo suoritti vielä toisen korkeakoulututkinnon ja valmistui 30-vuotiaana tuomariksi. Paavo Turjalla oli lakiasiantoimisto, joka keskittyi pääosin metsänomistajien edunvalvontaan.
Hän kustansi myös kirjoja.